Äitienpäivälahjat ja muisto kerho-ohjaajille

Olipas meillä hauskaa lasten kanssa äitienpäiväviikolla, kun innostuimme huovuttamaan pannunalusia äideille ja kerho-ohjaajille muistoiksi. Lapset innostuivat valtavasti saippualla sotkemisesta ja esikoinen olikin jo huovuttanut joulun alla eskarissa. Alkuun lapset hankasivat töitä käsillä lattiaa vasten ja loppu huovutettiin bambuverhon välissä hankaamalla ja ihan viimeiseksi paiskottiin huovutuksia lattiaan. Sehän vasta hauskaa oli! Olen aikaisemmin huovuttanut hattuja Neulanhaltijan opastuksella ja nyt yritin muistella silloin saamiani ohjeita. Ja jos tykkää huopahommista, niin kannattaa käydä Neulanhaltijan blogissa kurkkaamassa hienoja töitä. Huovutus on yhtä aikaa niin helppoa ja hankalaa. Kyllä töistä näkee, kun ammattilainen on ne tehnyt :)

Annoin lasten huovuttaa ja taiteilla itse, että ovat oikeasti lasten tekemiä ja näköisiä. Pannunalusiksi täydellisiä! Parasta huovutuksessa oli, että 6v. ja 5v. jaksoivat tehdä työnsä loppuun ja useamman, että suosittelen kokeilemaan huovutusta lasten kanssa. Kun saimme lasten työt kuivumaan, tein lopuista huovista kaitaliinan, jonka esittelen seuraavassa päivityksessä, kun työ on kuivunut :) Niin ja lapset muovasivat myös matoja, jotka pitää neulalla huovuttaa loppuun, niin näette nekin myöhemmin :)

Kiitos uudelle lukijalle! Ja kiitos myös uusille twitter-seuraajille! Ollaan oltu paljon lasten kanssa ulkona ja käsityöt ovat jääneet hieman vähälle, mutta eilen kaivoin ystäväni inspiroimana mattovirkkuun esiin ja mies kaipaa verhoja olohuoneen ikkunaan, että eiköhän tämäkin blogi päivity, kunhan saan hommia valmiiksi :) Mutta ihanaa on, kun lasten kanssa pääsee nopeammin ulos, kun ei tarvitse pukea niin paljoa päälle. Hetki sitten kasattiin trampoliini pihalle :)

Dinomaailma

Tässä ehkäpä yksi hassuimmista käsitöistä, joita olen tehnyt! 

DINOMAAILMA, 

joka on tehty vanhoista vaatteista. Ajatus tähän syntyi jouluna, kun keskimmäinen sai lahjaksi muovisen dinomaailman, jossa oli dinosauruksia ihan hirveä määrä. Dinosaurukset eivät mahtuneet muovivuorelle, joten jatkopala oli ehdottomasti tarpeen. Alkuperäinen ajatus oli itse tehty automatto rikkoutuneen tilalle, mutta tämä meni nyt sen edelle. Enkä ole automattoakaan kuopannut. Tähän olen käyttänyt siis yhden mekon, kolme paitaa ja kahdet gollegehousut, sekä kukkuloiden sisään muutaman kirpparille kuuluneen t-paidan. Kun maailma oli ommeltu, piti saada tikattua maailma kasaan ja lapsilla oli asiasta oma visio: Kaloja, dinosaurusten jälkiä, kukkia ja pesä. Tämän maailman ei ollut tarkoitus siis olla huolitellun ja kauniin näköinen, vaan repaleinen ja rouhea. Alimmassa kuvassa näkyy lasten suunnitelmat. Tätä maailmaa on ommeltu koko kevät ja lapset ovat leikkineet sillä jo keskeneräisenä, joten tämä on varmasti lasten mieleen, vaikka ei kaikkia sisustuksellisia kriteerejä täytäkään :) Itselleni oli mukavaa kirjoa käsin kukat ja pari kalaa, ja hankalinta tikata kuvioita ompelukoneella. Onneksi keksin, että koneessa on siksak ja pakki :D Mutta täytyy sanoa, että hatunnosto heille, joiden koneella ommeltu tikkausjälki on kaunista ja kone tottelee "kuviokäskyjä". Pääasia, että lapset olivat ihan superinnoissaan ja lelut jäivät odottamaan aamua!

Kivikko

Kukkulan juurella kukkaset ja "siksak"pesä

Hai ja valas

Lasten suunnitelmat

Kiitos tunnustuksesta ja synttäritunnelmaa

Huomenna on blogillani 2-vuotissynttärit. Selailin äsken blogin ensimmäisiä päivityksiä ja kylläpä on paljon tapahtunut parin vuoden aikana. Monta käsityötä saatu valmiiksi, olemme muuttaneet pari kertaa, rakennuttaneet talon ja meille on syntynyt neljäs lapsi. Ennen kaikkea, käsitöitä ajatellen, olen alkanut tehdä käsitöitä myös ohjeesta, mikä tarkoittaa sitä, että olen oppinut paljon uutta! Olen myös innostunut seuraamaan teidän blogejanne ja ihaillut kuinka paljon kauniita käsitöitä ja hauskoja ideoita maailma on pullollaan! Kuinka samasta ideasta voi eri käsissä syntyä erilaisia asioita! Ja kuinka paljon maailmassa on kokeilemisen arvoisia "käsityölajeja". Puutyöt, kangaspuut ja pitsinnypläys ovat ainakin mielessäni kokeilla elämän aikana.

 Ensi viikolla voisi blogissa olla jonkinlaista juhlahumua :)

Tänään olemme lasten kanssa huovuttaneet äitienpäivälahjoja ja itsekin jonkinlaista "kaitaliinaa" yritän saada aikaiseksi. Laittelen ne tietenkin tänne näytille, kun valmistuvat huolimatta lopputuloksesta.... Mutta hauskaa oli sekä lapsista että minusta paiskoa huopakokkareita kylppärin lattiaan :D Voitte kuvitella kuinka paljon saippuaa oli joka puolella....

Kiitos runsaista kommenteista edellisiin päivityksiin ja 

Suurkiitos Villaa sukissa - blogille tunnustuksesta! Haasteen ideana on kertoa itsestään muutama asia, kiittää blogia, josta tunnustuksen sai ja antaa tunnustus eteenpäin blogeille, joissa alle 200 lukijaa. Mutta teen nyt poikkeuksen, enkä jaa tätä eteenpäin tällä kertaa, koska syötteenlukijani, jossa seuraamani blogit ovat, ei suostu juuri aukemaan :) 

Mutta tässäpä vastaukseni yllättävän vaikeisiin kysymyksiin: 

Viisi asiaa, joita tarvitsen päivittäin:

1. Jumala

2. Mies ja neljä lasta

3. Villasukat

4. Suklaa

5. Puhelin (en olisi halunnut tätä kirjoittaa, mutta pakkohan se on...)

Kirjoja, joita suosittelen muille:

Ykkönen on ehdottomasti Raamattu. 

Toinen voisi olla Anna Ystävämme, jossa on ihanaa haaveilua rankan arjen keskellä. Mutta pakko tunnustaa, että luen niin vähän kirjoja etten kykene enempää suosittelemaan. Aloitan aina innokkaasti, mutta kesken jää.  

Muut voisivat olla virkkauskirjat tietenkin, mutta tämän kohdan voisi muuttaa ohjekirjoiksi kunkin mieliharrastuksen mukaan - asioihin on aina hyvä perehtyä syvemmin, oli kyse mistä tahansa :)

Viisi materialistista lahjatoivetta:

1. Kahvakuula

2. Multaa 

3. Kolme päivää kaivurityötä pihallemme

4. Fazerina suklaajäätelöä 5l laatikko

5. Pitsinnypläystyyny

Viisi paikkaa, joissa haluaisin käydä:

Varmaan Porvoo, Lappi, pitsinnypläyskurssi, kuumailmapallolento, Ruotsissa Vimmerbyssä Astrid Lindgrenin maailma 

Viisi adjektiivia, jotka kuvaavat minua:

Huoleton yrittäjä, haaveileva realisti, 

melankolinen positiivari, arjen juhlija, sopeutuvainen hetkessä eläjä

Viisi elämänohjetta, jotka haluan jakaa muille:

Yksi riittää:

Rakasta lähimmäistäsi niinkuin itseäsi.

Nyt täytyy palata hetkeksi huovutuksen pariin, kun talossa on hiljaista :)

Vuoden ensimmäinen joululahja valmis!

Vihdoinkin valmista! 

Tämä Valkovuokkoliina on ollut oikein Akilleen kantapää koukkuaville käsilleni kevään ajan. Tämän oli tarkoitus valmistua viime jouluksi. No enpä ehtinyt, joten liinan oli tarkoitus päästä osaksi saajan sinistä sisustusta tammikuun syntymäpäiville. No eipä ollut liina vielä silloinkaan valmis, joten saaja saa liinan ensi jouluna. 

Liinan nimi on Valkovuokko ja harmiksi en muista kirjastosta lainaamani virkkauskirjan nimeä, koska jouduin palauttamaan kirjan ja piirtämään ohjeen lyijykynällä paperille. Ohjeesta oli järkyttävän vaikea saada selvää ja viimeiset kerrokset kestivät valmistua viimeiset kuukaudet. Ohjeen kuva on jossain twitter-kuvieni seassa, jos jotakuta kiinnostaa lyijykynähahmotelma... 

Valkovuokko on mielestäni yksi kauneimmista näkemistäni liinoista. Haluaisinpa itse tällaisen valkoisen, mutta saa nähdä jaksaako lyhyt kärsivällisyyteni liinan viimeisiä kierroksia ketjusilmukkoineen ja nirkkoineen. Liina siis koostui vain pylväistä, ketjusilmukoista ja nirkoista, etteipä ohje niin kovin monimutkainen ollut. Langan vyötekin pääsi hukkaan, mutta koukku oli numeroa 1.25. Nyt ehdin ihailla tätä jouluun asti :)