Pikkuruinen lahja

Tällaiset korvikset sai siskontyttöni muutama viikko sitten lahjaksi. Näitä korviksia on huippuhauskaa tehdä. On vain kumma miksi niitä tulee niin harvoin virkkailtua. Tässä korviksessa haasteeksi osoittautui liimaus. Roikkuvat on helpompi kiinnittää, mutta ovat joihinkin tilanteisiin hieman hankalakäyttöiset... Huomaan olevani "käytännöllisyys ennen kauneutta" -tyyppiä, vaikka haluaisin olla joskus kauniskin ;) Mutta alla oleva kuva siis siskon tyttöni korvasta, joka on kaunis missä ja milloin vain! <3 (siis tyttö, ei korva....)

Twitterpeitto kotona

Sain kuvia Twitterpeiton Saajalta, kun peitto on perillä kotonaan. Lapset olivat omineet peiton itselleen ja perheen isäntäkin ilmeisesti piti siitä, joten peittoprojekti onnistui loistavasti. Kiitos vielä kaikille osallistujille!

Unelmieni kelloprojekti

Keittiössämme ehkä jo pian 15 vuotta palvellut ihana Pentikin Laventeli-kello on lakannut käymästä. Ei auta vaikka patterinkin vaihtaa. Ja se on ollut seinällä käymisongelmistaa huolimatta, koska pidän siitä niin paljon. Nyt kello säi lähteä, koska ystävältäni saaman joululahjan ja pitsiliinojen inspiroimana tein uuden! 

Kellon koneisto maksoi askartelukaupassa vaan muutaman euron, samoin kaunis kakkuvuoka kirpparilta. Joten rahaa ei tänän kulunut. Kellon alla oleva kaunis vuokanauha on siis ystäväni tekemä ja se täydentää kellon nyt täydelliseksi. 

Pitsinauha kelloon oli vaikein valinta. Mieheni ehdotuksesta yritin edellisen postauksen liinamallia, koska siinä olisi ollut 12 sakaraa. Mutta se oli auttamattomasti liian pieni. Ja nettiä selaimella löysin tämän kauniin liinan ohjeen täältä.

Mutta ensimmäiselle liinalle kävi näin. Vaihdoin koukkua pienempään kesken työn ja tietysti sille kävi näin. Joten tärkkäsin sen kattaukseen sopivaksi pikku koriksi. Toinen liinakaan ei meinannut onnistua heti, joten lisäsin ketjusilmukoita ohjeeseen lisää. Virkkasin liinan siis Novitan virkkauslangalla ja koukulla nro 1.

Ja tällainen lopputulos ja ympäristössään se nyt on! Olen jotenkin viehtynyt tuollaiseen hopean sävyyn, mikä tahansa tuon vuokamateriaalin nimi onkaan. Edellisessä postauksessa näkyy kakkuvuokaistutus, kynttiläkupit ja narsissikulho. 

Kellon viisareita piti säätää useamman kerran, ja aika ei ihan täsmällinen ole, mutta keittiössähän on uunissa ja mikrossakin kello (jos nyt tarkkaa aikaa kaipaa...). Mikä parasta, tästä kellosta kuuluu tikitys!!!! 

Niiiin Ihanaa pitsiä!!!!

Jos se ei nyt vielä ole blogista selvinnyt, niin pidän kierrätyksestä, vanhoista tavaroista ja kirppareista. Vanhoilla tavaroilla on aina oma tarinansa takanaan ja se lisää niiden arvokkuutta. Nämä ihanat liinat olen löytänyt kirppareilta, kiitos vaan niiden virkkaajille!

Minusta löytyy sisäinen mummelimammeli, joka saa minut suojaamaan pöytiä, joten pitsiliinat ovat ahkerassa käytössä. Olen viehtynyt pöytätabletteihin, mukinalusiin ja kaikkiin liinoihin esimerkiksi mehukannujen alla. Todellisuus on kuitenkin sekin, että pidän myös lommoista, naarmuista ja elämänjäljistä, kun ovat oikeilla paikoillaan. Siksi en hinkannut tv-tasoa kuvauksia varten putipuhtaaksi.... 

Ja tästä kuvasta blogiani tarkkaan lukenut huomaa, että virkattu pyöreä tabletti on saanut yhden kaverin :) Taitaa jäädä vaan kahteen näiden tekeminen, sopivat pöytäliinakäyttöön!

Ja kirppariliinojen ja ystävältä saadun joululahjan (joka näkyy seuraavassa postauksessa...) inspiroimana intouduin tekemään uutta tuunausprojektia. Sekin aarre on kirpparilta peräisin ja kaipasi pitsiliinaa koristeeksi. Yritin siis virkata kirpparilta löydetyn liinan mallia, jonka ohje minulla sattui olemaan alla olevassa kirjassa. Liinamallissa olisi ollut sopivasti 12 sakaraa tuunauskohteeseen, mutta liina oli liian pieni. Joten tämä päätyi pöydälle muiden mukaan. Jännittävästä projektista siis seuraavaksi, kun tärkkäys on kuivunut :) 

Virkkasin liinan Novitan virkkauslangalla ja nro 1 koukulla. 

Aarteitakin arvokkaampia

Olen saanut kaksi vanhaa perintökirjaa lainaan, jotka on pakko esitellä teille. Vasemman puoleinen on oman mummoni vanha 'Kirjokintaita' -kirja ja oikean puoleinen mieheni mummon vanha 'Kodin neuletyöt'. Molemmissa on ihan todella kauniita lapasia ja kirjoneulemalleja. Ei voi kuin ihastella! Näistä saa ideoita vaikka mihin käsitöihin ja mieli lepää näitä selatessa. Ja kuinkahan monta kertaa mummotkin ovat näitä katselleet...

Kuinka monta lankaa on tuossakin puikoilla yhtä aikaa!!! Tämä on Kirjokintaita-kirjasta.

Tässä on mummon muistiinpanotkin; tällaisia lapasia on mieheni lapsuudesta periytynyt meidänkin lapsille. Ne ovat meille "kyläily-lapasina" eli ei  pihaleikeissä :)

Tämä pallomalli on mielestäni kaunis yksinkertaisuudessaan. Tällaiset voisin tehdä lapsille. Tämä ja edellismalli on Kodin neuletyöt- kirjasta.

Ja tätini toi kirjan mukana yksinäisen kirkkaanpunaisen lapasen meille kylään. Hiiret ovat rei'ittäneet tämän kaverin ja nyt pitäisi saada tälle uusi elämänkumppani. Täytyy lähteä lankakauppaan metsästämään tämänväristä lankaa, jotta mummoni tekemä kaunis lapanen pääsee käyttöön ja mummo voi kulkea ajatuksissa aina kun lapaset lämmittävät tätini käsiä <3

Näitä kirjoja voi selata uudestaan ja uudestaan nauttien kauniista kuvioista! Jospa minäkin saisin jotakin noista malleista aikaiseksi.... Ja paljastan teille, että haaveilen tekeväni miehelleni villapaidan jollakin tai useammalla kuviolla. Se vaan taitaa olla aika kunnianhimoinen haave näillä aikamäärillä.... Mutta olen niin ihastunut villavaatteisiin, villapaitoihin ja villasukkiin!!! En muuta käyttäisikään.... 

Pitkään tuunattu neuletakki

Tämä vaaleanpunainen neulos oli alunperin minun tunika. Alaresori oli rinnanalusresori ja hihat olivat tuollaiset lyhyet. Olen aloittanut projektin kauan sitten ja kuva alkuperäisestä tunikasta on jo kadonnut. Ruusukangas on uutta ja kaavaan katsoin mallia tytön kaupasta ostetusta villatakista. Ja olen erittäin tyytyväinen lopputulokseen!

Aluksi hankaluuksia aiheutti kaulus. Oli vaikea ommella puuvillakangasta joustavaan vanhaan neulekankaaseen. Lopulta päädyin kuminauhaan, joka tasasi kauluksen rypytyksen. Toinen hankaluus oli hihansuut. Ensin meinasin tehdä napilliset, mutta käytäntö oli helpompi kuminauhoin. Hihat olivat yllättävän helppo ommella ja napitkin menivät paikoilleen sukkelasti yhdessä illassa. Napinlävistä ei tarvitse edes puhua... ne aiheuttivat harmaita hiuksia... 

Mutta lopputulos tyydytti sekä minua että tytärtä! Oikea ompelija ei ehkä yhdistäisi näin erilaisia kankaita, mutta tästä tuli hyvä. Puuvillakangas tukevoittaa hieman lörpähtänyttä neulosta. 

Napitkin ovat kierrätettyjä, peräisin yhdestä aikanaan pojille kirpparilta ostetusta paidasta. Alaresorin vain siksakkasin, niin näyttää yhtä rosoiselta kuin työn tekijäkin :)

Mutta tämä tyytyväinen tuunausprojekti innostaa tekemään lisää - minulla on säästössä vanhoja vaatteita muitakin - katsotaan mitä niistä kehkeytyy! Suunnitteilla ainakin hellemekko!

Kukkatarhasukkabuumi

Ei tullut nyt ihan buumia, mutta palkinnonjako on selkeämpi kuin koskaan! Yhden osallistujan kannalta erittäin onnistunut buumi! Eli Lenitha Koponen voittaa palkinnon Novitan mallilla tyttärelle tehdyillä Naisen ruususukilla. Kaunis ruusumalli ja myös sivussa ja kantapäässä kaunis kuvio! Otan sinuun pian yhteyttä!

Kukkatarhasukka-ajatukseni oli alunperin kirjavat erilaiset sukat runsaan puutarhamaisesti. Ei olisi tarvinut edes olla selkeää kukkaa kuviossa, kiemuratkin voisi olla kukkatarhamaista. Vaikka itse kyllä rakastan ruusuja! Ehkäpä itse ryhdyn syksyllä neulomaan sellaisia sekaparisukkia! Ja ehkäpä sukkabuumille olisi otollisempi aika syksyllä - vaikka itse pidän sukkia ympäri vuoden ja osallistuva sukkakuvahan olisi voinut olla myös aiemmin neulotuista sukista.... Mutta taitaa olla haasteita blogimaailma täynnä ja kiitän Lenithaa osallistumisesta :)

Ja koska ei nyt äänestystä päässyt syntymään, täytyy lahjoittaa äänestäjien palkinto jollekulle kenen luulen sitä tarvitsevan. Eli siskoni, sinä saat mukinlämmittimen ja siemenet, koska luulen sinun käyskentelevän pihamailla mielin määrin ja nyt voit pitää kahvin tai teen matkassa mukana jäähtymättä niin helposti!